torstai 9. helmikuuta 2012

Se oli siinä!

Eilen koitti se päivä jota on pitkään odotettu. Viimeisen sädehoidon jälkeen lääkäri totesi, että nyt on se hetki kun saan alkaa kutsua itseäni terveeksi. En osannut sanoa sen jälkeen enää mitään järkevää. Itku pääsi kun suljin vastaanottohuoneen oven takanani eikä siitä meinannut tulla loppua.

Helpotus oli valtava. Olo on kuin puulla päähän lyöty enkä oikein ymmärrä vielä sitä, että nyt hoidot ovat takana. Olen onnellinen, mutta samaan aikaan olo on todella tyhjä.  Tässäkö se nyt oli? Nytkö se on ohi?

Valkosoluarvoni ovat palanneet normaalille tasolle, eikä minun siis tarvitse enää pelätä normaalia enempää erilaisia pöpöjä ja infektioita. Kehoni pystyy puolustamaan itse itseään. Saan syödä taas graavilohta ja nauttia juustoista ja viinistä.

Jostain kumman syystä olo on myös hieman haikea ja pelokas. Olen ehtinyt tottumaan sairaana olemiseen ja nyt ei enää tarvitsekaan olla sitä. Aivan yhtä vaikeaa kuin oli hyväksyä olevansa sairas, näytää olevan myös terveyden hyväksyminen. Sytostaatit eivät enää piekse kaikkia kehoni soluja, jotta voisin olla terve. Gammasäteet ovat lääkärin mukaan tuhonneet loputkin Herra Hodgkinin rippeet. Nyt kroppani saa pärjätä omillaan.

Tänään olen ihan pirun ylpeä itsestäni. Minä olin vahvempi ja vaikka siihen uskoinkin, välillä se silti yllättää. Olen kaikkien viime kuukausina tapahtuneiden asioiden jälkeen vielä melko täysipäinen nuori nainen ja kiitollisempi arkisista asioista kuin aiemmin. Hyvä minä! Nyt se odottaminen ja taistelu palkitaan. Suuren suuri kiitos kuuluu myös kaikille teille, jotka olette jaksaneet tsempata näiden kuukausien läpi! Kaikki apu ja empatia on ollut korvaamatonta. KIITOS!

Postaustahti saattaa hidastua (niin kuin onkin jo käynyt), mutta eihän tämä toki tähän lopu. Kontrolleita on vielä usean vuoden ajan edessä ja tulen niistä täällä kertomaan. Aivan kuten arkeen paluustakin. Ensimmäinen kontrolli odottaa jo huhtikuulla. Akuutein vaihe on kuitenkin nyt ohi ja aion pistää kaikki panokseni nyt arkeeni ja siihen palaamiseen. Varovaisen onnellisesti siis eteenpäin...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

                                               of summer 115 days - Spoki - bildes 2

                                               2303097

                                               impermanence.

(Kuvat: weheartit.com)