sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Asialove

Minulla oli kaunis ajatus vielä vuoden lopussa, että aion kirjoittaa matkablogia säännöllisesti Aasian reissultani. No niinhän siinä kävi, että reissu vei mennessään ja kirjoittaminen jäi. Ei ollut aikaa, tietokonetta tai oikeastaan mielenkiintoakaan hypätä virtuaalimaailmaan tuolta ihanasta maailmankolkasta.

Nyt noin viiden viikon Aasian reissu on takana ja olen asettunut uuteen kotiini Istanbuliin. Tunnelmat ovat melkoiset. Kroppa kävi viikon verran vielä Aasian aikaa ja Istanbul tuntui kaatuvan ajoittain päälle, mutta jotain hienoa tässä kaikessa sekamelskassakin on. Elämäni ensimmäinen kulttuurishokki tämä Istanbuliin saapuminen kolme viikkoa sitten kuitenkin oli. 



Aasian reissusta voisi kirjoittaa romaanin. Voisin käyttää ylistäviä superlatiiveja enemmän kuin laki sallii ja uuvuttaa lukijan onnellisuus- ja kiitollisuusryöppyyn, joka sisälläni velloo. Olin matkassa rakkaan ystäväni kanssa ja voisi melkein sanoa, että se mitä emme kokeneet, sitä ei tarvitsekaan kokea.

Lomamme alkoi uudenvuodenaattona Thaimaasta, Koh Taon rannalta. Nostimme maljan, katselimme raketteja, lähetimme lyhdyn (joka syttyi onnettomasti palamaan ennen kuin ehti taivaalle), tanssimme varpaat hiekassa, joogasimme (!), söimme hyvin ja nauroimme mahtavien ihmisten ympäröiminä. Aikamoinen vuoden alku siis. 

Koh Taolla suoritimme myös sukelluskurssin, joka oli ensimmäinen kunnon tulikoe mielelle. Ensimmäistä kertaa veden alle painuessa olo oli aivan karmaiseva. Meri kuuluu kaloille, ei meille ihmisille. Selvisimme kurssista kuitenkin kunnialla ja nautimme uusista kokemuksista, mutta ihan aktiivisukeltajia meistä ei taida kummastakaan tulla.



Taolta suuntasimme kohti Koh Samuita aikeenamme maata muutama päivä rannalla, mutta noin vartti saapumisemme jälkeen totesimme että paikka ei ole meitä varten laisinkaan. Äkkiä siis samana iltana lentoliput taskuun  ja seuraavana päivänä kohti Singaporea. Samuita en suosittelisi edes pahimmalle vihamiehelleni! Turistirysä karmeimmillaan. Kaiken kukkuraksi lentomme Singaporeen kännytettiin takaisin matkan puolivälissä. Lentopelkoiselle ei mikään järin miellyttävä kokemus. 


Koh Samuin lentokenttä oli paikan parasta antia.


Singapore tarjoili meille kuitenkin parastaan. Ja tuolta kaupungilta se tuskin lienee edes haastavaa. Yritin kovasti miettiä, mikä kaupungissa eniten viehätti, mutta en ole saanut ajatuksesta vieläkään kiinni. Palaan asiaan kun saan. Singaporessa nautimme kuitenkin tyystin erilaisesta elämästä kuin Taolla. Kiertelimme kaupunkia, kauppoja ja katselimme nähtävyyksiä. Vierailimme upeassa orkideapuutarhassa ja kapusimme katsomaan Singaporea kolmen pilvenpiirtäjän (miten määritellään pilvenpiirtäjä..? :D) päälle rakennetulta näköalatasanteelta. Ehdottomasti yksi reissun huippukohtia! Nautimme lämpimistä illoista mekoissa, söimme ja joimme hyvin ja polttelimme shishaa. Aika helppoa ja letkeää elämää siis. Tulipa kokeiltua myös Sentosalla Flow Rideria. Melkoinen kokemus, josta todisti upea mustelma reidessä hyvän tovin. Eikä minusta varsinaisesti kovin hyvää lajissa tullut, mutta naurua ainakin riitti.








Singaporen jälkeen matka jatkui kohti Balia, jossa viihdyimme kokonaiset kolme viikkoa. Bali vei meidät täysin mennessään. Uluwatun auringonlaskut, Ubudin jooga ja raakaruoat ja Canggun tunnelma ja surffaus. Reissun kohokohtiin kuului ehdottomasti myös tulivuorelle kiipeys keskellä yötä sateessa sekä white water rafting upeissa jokimaisemissa. Tarkoitus oli nähdä auringonlasku mt. Baktulta, mutta sumuisesta ilmasta johtuen missasimme sen. Voisi kuvitella että ketutus olisi tuossa kohtaa ottanut vallan, mutta ei. Vaikka tärisimme vähän kylmästä, tunnelma oli mieletön. It's not the mountain you conquer but yourself. 









Näitä hedelmälautasia ei voi kuin ikävöidä.








Välillä vain nautiskeltiin joutilaisuudesta


Mt. Baktu


Näkymä mt. Baktulta


Tulivuoren kaverit.




White water rafting.










Uluwatu


Uluwatu


Balin jälkeen palasimme Singaporeen, koska kolme päivää ei riittänyt meille ensimmäisellä kerralla alkuunkaan. Shoppailimme, nautiskelimme ruuasta ja upean matkamme viimeisistä hetkistä tuossa ihanasti sykkivässä kaupungissa. 

Love truly is messy.







Tyttöjen juttuja kaupunkipiknikillä.

Ihana viimeinen ilta persialaisessa ravintolassa.


Kuvasin reissun aikana paljon vähemmän kuin olisin toivonut ja matkassa oli vain iPhone, joten läheskään niin paljon ei ole kuvamateriaalia tarjolla kuin olisin toivonut. Ehkä se kertoo kuitenkin enemmän siitä, että olin hetkessä enkä puhelimessa kiinni. Tässä vain pieni kurkkaus matkaani tuonne maailman toiselle puolen. Loput talletan sydämeeni aina kiikkustuoliin asti ja siitäkin eteenpäin.

Nyt elämä jatkuu Istanbulissa, johon palaan aivan pian... 

<3: S


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti