sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kuulumisia

Perjantaina oli 24. syntymäpäiväni. Päivä oli erittäinkin onnistunut. (Työ)kaverini aloittivat sen laulamalla railakkaasti minulle Fazerin aamiaisella ja kukittamalla minut mitä ihanimmilla kukkasilla, jotka edelleen saavat kodin tuoksumaan ihan kukkakaupalle. Täydellsitä! Rakkaani odotti kotona tulppaanikimpun kanssa ja lupasi viedä minut hemmoteltavaksi Flamingon Spa&Wellness -hoitoihin ja viettämään mukavaa hotelliyötä. Kaiken kruunasi ilta avopuolisoni ja parhaan ystäväni kanssa, ensin syöden ja sitten tanssien ja koko ajan nauraen.
Lokakuussa mietin, että näenkö 24. syntymäpäivääni. Ei kovin kiva ajatus, mutta perjantaina aamulla kun asia käväisi uudelleen mielessäni muistutin itseäni siitä, kuinka onnellinen voin olla kun sain ainakin viettää yhdet ihanat synttärit vielä. Syöpäjärjestöillä on jo pitkään pyörinyt kampanja, jossa tavoitellaan lisää syntymäpäiviä suomalaisille. Tässä yksi sellainen päivä heidän rekisteriinsä. Iso kiitos!

Puolitoista viikkoa sitten nousin vaa'alle ja se näytti upeita lukemia. Olen jälleen samoissa mitoissa kuin aiemmin! Se hetki nosti väistämättä hymyn huulille ja menin tankkaamaan lisää anopin tekemiä leipiä. Mikäs sen parempi tapa juhlistaa kyseistä merkkipaalua. Juhlintaa hieman häiritsi kotiin saapunut kirje. Ällö aniksen makuinen litku on saapunut!!! Damn. Olo oli taas välittömästi hyvin syöpäpotilasmainen kun luskelin ohjeita ja aikoja joita minulle oli varattu taas sairaalalle. No, tulta päin sano mummo lumessa vai miten se ny meni..

Sairaus on muistuttanut itsestään pariin otteeseen viime aikoina. Sain muutamia ihmeellisiä punaisia pilkkuja iholleni jotka katosivat parissa päivässä, mutta nostivat huolen taivaisiin. Myös ihoni on ollut erittäin hellänä ja lääkäri epäili vyöruusua tai jonkinlaisia sädehoidon jälkivaikutuksia. Tällekään oireelle ei saatu tarkempaa selitystä, mutta nyt kipu alkaa jo hellittää. Kaiken kukkuraksi rintaani ilmestyi samanlaisia näppylöitä kun viime syksynä ennen diagnoosia. Tässä vaiheessa olin tulla jo hulluksi. Oire voi johtua yksinkertaisesti harrastamastani hot joogasta, joka aiheuttaa "melko" vahvaa hikoilua. Herra Hodarilla on kuitenkin edelleen jonkinlainen etäispesäke mielessäni, joten ihan normaalisti en pysty vielä tällaisiin asioihin suhtautumaan.

Tärkeintä on nyt kuitenkin se, että päällimmäisenä mielessä on mahtavat synttärit ja yleisfiilis on loistava. Näillä taas kohti uutta viikkoa ja tt-kuvia!

1 kommentti:

  1. Hei!

    Kuten mainitsit kontrollit ja ne kirjeet jotka saapuvat niistä ilmoittamaan ovat kaikista hvetillisimpiä mitä ihminen voi saada.
    Itse koitan tolkuttaa että minun parastahan ne tarkoittaa että saadaan kaikki aikasessa vaiheessa kiinni jos tarvetta on...
    Ja nämä psyykkiset oireet etenkin ennen kontrolleja ovat sanoinkuvaamattoman kauheat.
    Ja totuushan on se, että jos sairastut vaikka tavalliseen kausi flunssaan ensimmäinen ajatus on: missä se SETÄ jo memee... :D

    Mutta luottavaisin mielin kohti TT laitetta minä tulen toukokuussa perässä...

    VastaaPoista