Eilen koitti se päivä jota on pitkään odotettu. Viimeisen sädehoidon jälkeen lääkäri totesi, että nyt on se hetki kun saan alkaa kutsua itseäni terveeksi. En osannut sanoa sen jälkeen enää mitään järkevää. Itku pääsi kun suljin vastaanottohuoneen oven takanani eikä siitä meinannut tulla loppua.
Helpotus oli valtava. Olo on kuin puulla päähän lyöty enkä oikein ymmärrä vielä sitä, että nyt hoidot ovat takana. Olen onnellinen, mutta samaan aikaan olo on todella tyhjä. Tässäkö se nyt oli? Nytkö se on ohi?
Valkosoluarvoni ovat palanneet normaalille tasolle, eikä minun siis tarvitse enää pelätä normaalia enempää erilaisia pöpöjä ja infektioita. Kehoni pystyy puolustamaan itse itseään. Saan syödä taas graavilohta ja nauttia juustoista ja viinistä.
Jostain kumman syystä olo on myös hieman haikea ja pelokas. Olen ehtinyt tottumaan sairaana olemiseen ja nyt ei enää tarvitsekaan olla sitä. Aivan yhtä vaikeaa kuin oli hyväksyä olevansa sairas, näytää olevan myös terveyden hyväksyminen. Sytostaatit eivät enää piekse kaikkia kehoni soluja, jotta voisin olla terve. Gammasäteet ovat lääkärin mukaan tuhonneet loputkin Herra Hodgkinin rippeet. Nyt kroppani saa pärjätä omillaan.
Tänään olen ihan pirun ylpeä itsestäni. Minä olin vahvempi ja vaikka siihen uskoinkin, välillä se silti yllättää. Olen kaikkien viime kuukausina tapahtuneiden asioiden jälkeen vielä melko täysipäinen nuori nainen ja kiitollisempi arkisista asioista kuin aiemmin. Hyvä minä! Nyt se odottaminen ja taistelu palkitaan. Suuren suuri kiitos kuuluu myös kaikille teille, jotka olette jaksaneet tsempata näiden kuukausien läpi! Kaikki apu ja empatia on ollut korvaamatonta. KIITOS!
Postaustahti saattaa hidastua (niin kuin onkin jo käynyt), mutta eihän tämä toki tähän lopu. Kontrolleita on vielä usean vuoden ajan edessä ja tulen niistä täällä kertomaan. Aivan kuten arkeen paluustakin. Ensimmäinen kontrolli odottaa jo huhtikuulla. Akuutein vaihe on kuitenkin nyt ohi ja aion pistää kaikki panokseni nyt arkeeni ja siihen palaamiseen. Varovaisen onnellisesti siis eteenpäin...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
(Kuvat: weheartit.com)
Paljon Onnea! Kyllä se elämä siitä pikku hiljaa palautuu ennalleen. On mukava lukea hyviä uutisia. Olet ollut vahva ja taistellut. Voit olla tosi ylpeä itsestäsi. Kun olet tuosta selvinnyt, tiedät että pystyt mihin tahansa.
VastaaPoistat.yks Äippä
Oi miten hienoa, onnittelut!! Hirmu hyvin oot jaksanu, elämä voitti(; Toivottavasti mieki saan viikon päästä luvan kutsua itteäni jälleen terveeksi =)
VastaaPoistaOnnea ja kaikkea hyvää elämääsi! Olet yhtä kokemusta rikkaampi, vaikka tätä rääkkiä ei kenellekään koskaan toivoisi. Mukavaa kevättalvea!
VastaaPoistaElinan äiti hymyilee myös =) Voi hyvin, Sanja!
VastaaPoistaONNITTELUT.Hyvällä omallatunnolla nauti elämästä.
VastaaPoistaOnneksi olkoon todella paljon:D Nyt kohti uusia tuulia ja kohti ELÄMÄÄ suurella kunnioituksella ja nöyryydellä. :)
VastaaPoistaMuista kuitenkin levätä olet saanut rankat hoidot mutta lepääminenhän ei estä elämästä. :)
Itsellä sama tilanne -touko /kesäkuussa kontrollit mutta siihen asti nautitaan täysin keväisin rinnoin :D
Muumipapan ajatuksin:
VastaaPoista´Luultavasti myrskyjä on vain siksi,
että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu´.
-mama-
Onneksi olkoon! Vaikka en tunnekaan sinua kuin blogisi kautta niin hienoa lukea, että lääkärikin oli todennut sinun olevan taas terve.
VastaaPoistaOloni oli omien hoitojeni jälkeen juuri samanlainen kuin itsekin kuvailit. Lääkärin soitettua viimeisen kuvauksen jälkeisistä tuloksista jäin puhelun loputtua seisomaan hiljainen luuri kädessäni ja mietin, että tässäkö se nyt oli, mitä sitä nyt muka pitäisi alkaa tehdä. Ristiriitaista, mutta niin se vain näemmä menee. Onneksi olossa ei mennyt pitkään vaan sai taas arjesta kiinni, jossa lapset toisaalta olivat kokoajan pitäneetkin, mutta pääsipähän taas puuhastelemaan niitä "normaaleja" asioita.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivuhan rauhassa!
Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Näiden avulla on hyvä rämpiä taas sitä upean tavallista arkea kohti. :)
VastaaPoistaOlin ihan onnessani löytäessäsi blogisi, sillä olen juuri saanut vastaavan diagnoosin: Hodgkin 2a, kasvaimia oikeassa soliskuopassa ja rintaontelossa. Mukava lukea matkastasi diagnoosista hoitojen kautta ja nyt lopulta terveeksi. Toivottavasti oma matkani tulee olemaan yhtä nopea.
VastaaPoistaPaljon onnea ja terveyttä jatkoon, sormet ristissä, että kontrollitkin tulevat menemään puhtain paperein tulevaisuudessa :)
Hei Paula!
PoistaIkävä kuulla, että olet joutunut liittymään tähän "kerhoon". En tiedä kuinka kauan diagnoosistasi on, mutta toivottavasti pääset pian aloittamaan hoidot. Oma oloni alkoi ainakin helpottua siinä vaiheessa.
Mukava kuulla, että blogistani on ollut apua. :) Yritän palata taas kirjoittamisen ääreen kunhan tämä ensimmäinen innostuksen aalto normaaliin elämään palaamisesta alkaa laantua. :D Netissä on myös paljon muiden vertaisten blogeja. Itse löysin niitä mm. Googlen ja nupit.fi keskustelupalstan kautta.
Toivon sinulle hurjana voimia ja taistelutahtoa kamppailussasi. Vaikka Hodgkinin tautiin sairastumisessa ei varsinaisesti ole mitään hyvää niin senkin kanssa oppii elämään ja minulle se on tuonut myös uusia hyviä asioita elämääni.
Jos haluat juttuseuraa niin älä epäile ottaa yhteyttä sähköpostitse. :) Minulla itselläni oli tukihenkilö prosessin aikana ja siitä oli valtavasti apua. Aion hakeutua itsekin tukihenkilökoulutukseen ensi syksynä. Mm. Sylva ry:n kautta on mahdollisuus hakea tukihenkilöä jos haluaa. Ja syöpäjärjestöilläkin taitaa olla sen kaltaista apua.
Tsemppiä ja aurinkoa kevääseesi kaikesta huolimatta! :)
Hoidot alkoivat tänään ja hyvin meni. Toistaiseksi olo ihan normaali ja pirteä, tosin ilmeisesti kun esilääkitys lakkaa vaikuttamasta (kortisoni?) sitä nuupahtaa kohtuu pian.
VastaaPoistaVaikka tässä on nyt jo kuukaisi kun kuulin ekan kerran sairastavani imusolmukesyöpää ja karkauspäivänä sain tarkemman diagnoosin. Ekat viikot oli aika raastavia, kun ei ollut mitään tietoa taudinkuvasta tai ennusteista eikä hoidoista, mutta oikeastaan kun diagnoosin sai kaikki oli taas ok ja kevätaurinko paistoi jo ulkona. Eli toistaiseksi hyvin menee ja toivottavasti jatkuu samaan malliin :)