Asialove

Minulla oli kaunis ajatus vielä vuoden lopussa, että aion kirjoittaa matkablogia säännöllisesti Aasian reissultani. No niinhän siinä kävi, että reissu vei mennessään ja kirjoittaminen jäi. Ei ollut aikaa, tietokonetta tai oikeastaan mielenkiintoakaan hypätä virtuaalimaailmaan tuolta ihanasta maailmankolkasta.

Nyt noin viiden viikon Aasian reissu on takana ja olen asettunut uuteen kotiini Istanbuliin. Tunnelmat ovat melkoiset. Kroppa kävi viikon verran vielä Aasian aikaa ja Istanbul tuntui kaatuvan ajoittain päälle, mutta jotain hienoa tässä kaikessa sekamelskassakin on. Elämäni ensimmäinen kulttuurishokki tämä Istanbuliin saapuminen kolme viikkoa sitten kuitenkin oli. 

Aasian reissusta voisi kirjoittaa romaanin. Voisin käyttää ylistäviä superlatiiveja enemmän kuin laki sallii ja uuvuttaa lukijan onnellisuus- ja kiitollisuusryöppyyn, joka sisälläni velloo. Olin matkassa rakkaan ystäväni kanssa ja voisi melkein sanoa, että se mitä emme kokeneet, sitä ei tarvitsekaan kokea.

Lomamme alkoi uudenvuodenaattona Thaimaasta, Koh Taon rannalta. Nostimme maljan, katselimme raketteja, lähetimme lyhdyn (joka syttyi onnettomasti palamaan ennen kuin ehti taivaalle), tanssimme varpaat hiekassa, joogasimme (!), söimme hyvin ja nauroimme mahtavien ihmisten ympäröiminä. Aikamoinen vuoden alku siis. 

Koh Taolla suoritimme myös sukelluskurssin, joka oli ensimmäinen kunnon tulikoe mielelle. Ensimmäistä kertaa veden alle painuessa olo oli aivan karmaiseva. Meri kuuluu kaloille, ei meille ihmisille. Selvisimme kurssista kuitenkin kunnialla ja nautimme uusista kokemuksista, mutta ihan aktiivisukeltajia meistä ei taida kummastakaan tulla.

Taolta suuntasimme kohti Koh Samuita aikeenamme maata muutama päivä rannalla, mutta noin vartti saapumisemme jälkeen totesimme että paikka ei ole meitä varten laisinkaan. Äkkiä siis samana iltana lentoliput taskuun  ja seuraavana päivänä kohti Singaporea. Samuita en suosittelisi edes pahimmalle vihamiehelleni! Turistirysä karmeimmillaan. Kaiken kukkuraksi lentomme Singaporeen kännytettiin takaisin matkan puolivälissä. Lentopelkoiselle ei mikään järin miellyttävä kokemus. 

Koh Samuin lentokenttä oli paikan parasta antia.

Singapore tarjoili meille kuitenkin parastaan. Ja tuolta kaupungilta se tuskin lienee edes haastavaa. Yritin kovasti miettiä, mikä kaupungissa eniten viehätti, mutta en ole saanut ajatuksesta vieläkään kiinni. Palaan asiaan kun saan. Singaporessa nautimme kuitenkin tyystin erilaisesta elämästä kuin Taolla. Kiertelimme kaupunkia, kauppoja ja katselimme nähtävyyksiä. Vierailimme upeassa orkideapuutarhassa ja kapusimme katsomaan Singaporea kolmen pilvenpiirtäjän (miten määritellään pilvenpiirtäjä..? :D) päälle rakennetulta näköalatasanteelta. Ehdottomasti yksi reissun huippukohtia! Nautimme lämpimistä illoista mekoissa, söimme ja joimme hyvin ja polttelimme shishaa. Aika helppoa ja letkeää elämää siis. Tulipa kokeiltua myös Sentosalla Flow Rideria. Melkoinen kokemus, josta todisti upea mustelma reidessä hyvän tovin. Eikä minusta varsinaisesti kovin hyvää lajissa tullut, mutta naurua ainakin riitti.

Singaporen jälkeen matka jatkui kohti Balia, jossa viihdyimme kokonaiset kolme viikkoa. Bali vei meidät täysin mennessään. Uluwatun auringonlaskut, Ubudin jooga ja raakaruoat ja Canggun tunnelma ja surffaus. Reissun kohokohtiin kuului ehdottomasti myös tulivuorelle kiipeys keskellä yötä sateessa sekä white water rafting upeissa jokimaisemissa. Tarkoitus oli nähdä auringonlasku mt. Baktulta, mutta sumuisesta ilmasta johtuen missasimme sen. Voisi kuvitella että ketutus olisi tuossa kohtaa ottanut vallan, mutta ei. Vaikka tärisimme vähän kylmästä, tunnelma oli mieletön. It's not the mountain you conquer but yourself. 

Näitä hedelmälautasia ei voi kuin ikävöidä.

Välillä vain nautiskeltiin joutilaisuudesta

Mt. Baktu

Näkymä mt. Baktulta

Tulivuoren kaverit.

White water rafting.

Uluwatu

Uluwatu

Balin jälkeen palasimme Singaporeen, koska kolme päivää ei riittänyt meille ensimmäisellä kerralla alkuunkaan. Shoppailimme, nautiskelimme ruuasta ja upean matkamme viimeisistä hetkistä tuossa ihanasti sykkivässä kaupungissa. 

Love truly is messy.

Tyttöjen juttuja kaupunkipiknikillä.

Ihana viimeinen ilta persialaisessa ravintolassa.

Kuvasin reissun aikana paljon vähemmän kuin olisin toivonut ja matkassa oli vain iPhone, joten läheskään niin paljon ei ole kuvamateriaalia tarjolla kuin olisin toivonut. Ehkä se kertoo kuitenkin enemmän siitä, että olin hetkessä enkä puhelimessa kiinni. Tässä vain pieni kurkkaus matkaani tuonne maailman toiselle puolen. Loput talletan sydämeeni aina kiikkustuoliin asti ja siitäkin eteenpäin.

Nyt elämä jatkuu Istanbulissa, johon palaan aivan pian... 

<3: S

It's happening!

"Teidät on hyväksytty opiskelemaan Bilgin yliopistoon Istanbuliin."

Nyt se odotettu kirje saapui. Aiemmin kuin kuvittelin. Haave ulkomaille muutosta todellakin toteutuu. Voisiko tähän kohtaan huutaa keuhkojen täydeltä onnesta, jännityksestä, ilosta, pelosta ja rohkeudesta?! KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKK!!! Näin sitä mennään ja asiat alkavat tapahtua.

Ihana pieni kotini on löytänyt uuden, oikein mukavan tuntuisen asukkaan poissaoloni ajaksi. Tuntuu oudolta jättää tämä täydellinen pieni koloni, jossa olen ollut niin onnellinen. Toisaalta hienommalta tuntuu se, että tämä kotikolo odottelee täällä kiltisti emäntänsä paluuta näiltä tutkimusmatkoilta ensi kesänä, kun palaan reissultani reppu todennäköisesti täynnä elämänmakuisia kokemuksia.

Edessä on kuitenkin vielä paljon käytännönjärjestelyitä ennen lähtöä: vakuutukset, viisumit, pakkaaminen, kodin etsiminen Istanbulista jne. Tuntuu siltä että hommaa on vielä aika paljon, mutta jotenkin kaikki vaan loksahtaa paikalleen. Ensimmäisenä olen kuitenkin etsinyt itselleni jo yhden hyvän joogaohjaajan uudesta kotikaupungistani. First things first. ;)

Uusi vaihe Istanbulissa alkaa mitä todennäköisimmin helmikuun alussa ja sen jälkeen saankin keskittyä opiskeluun, uuteen kulttuuriin, uusiin ihmisiin ja jännittäviin kokemuksiin täysipäiväisesti. Ei hullummin järkätty kevät, vaikka itse sanonkin.

Ennen Istanbulia tapahtuu myös muitakin jännittäviä asioita. Olen lähdössä ensimmäiselle työmatkalleni joulukuussa verkostoitumaan tanssialan ammattilaisten kanssa. Melkoinen mahdollisuus tämäkin! Hienoa on myös se, että tapahtuma järjestetään Lissabonissa, missä en ole vielä koskaan ehtinyt käymään. Nyt pääsen tutustumaan tähänkin upeaan kaupunkiin ja kulkemaan sen ilmeisen mielenkiintoisia katuja.

Ja koska mikään ei tässä vaiheessa tunnu riittävän, olen suuntaamassa Aasiaan reppureissulle ennen Istanbuliin muuttoa. Huh, oman elämän ihanuus hengästyttää aika paljon. Olen ostanut menolipun Bangkokiin, joka lennättää minut seikkailulleni juuri ennen vuodenvaihdetta. Pääsen nostamaan maljan tulevalle vuodelle varpaat lämpimässä rantahiekassa parhaan ystävän kanssa. Aikamoista! Olemme suunnitelleet heti matkan alkuun suorittavamme sukelluskortin, jonka jälkeen kaikki suunnitelmat ovat avoinna. Ja siis oikeasti, ensimmäisen kolmen päivän jälkeen meillä ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. Keskusteluissa on välähtänyt sanat: Singapore, Bali, Kuala Lumpur, Vietnam, jooga, rantabileet, auringonotto, nukkuminen ja hyvä ruoka. Ihan vain mainitakseni muutamia. Katsotaan mitä tulee tapahtumaan ja missä...

Joulun jälkeen heitän siis repun selkään ja suuntaan Aasian kautta Istanbuliin ja lopulta ensi kesänä kotiin. Tätä ennen minulla on toki vielä yhdet testit läpäistävänä. Ja juu, ne on ne kaksivuotiskontrollit.. Ei varmaan tarvitse kuvailla kuinka paljon tämä virstanpylväs jännittää. Mutta siitä sitten erikseen! Blogi alkaa varmaan hetki hetkeltä muistuttaa enemmän matkapäiväkirjaa, kun lähtö (tai lähdöt tarkemmin sanottuna) lähenevät. Toivottavasti nautitte! Ainakin minä aion ;)

Ihan pian valmiina lähtöön!

<3: S