Eilen oli siis neljästä erästä kolmas, jolloin oli tarkoitus möyhentää herra Hodaria huolella. Myönnän, että tämä erä otti hieman koville myös tälle isäntäsolulle, mutta ei mitään mitä ei olisi 17 tunnin unilla selätetty. ;)
Olo oli aavistuksen hoippuva kun saikulta lähdin ja mietinkin hetken että näinköhän ne jalat kantaa, mutta kantoihan ne, ihan autolle ja kotiin asti. Kotona sohva oli taas ehdottomasti mun paras kaveri ja siitä olikin hyvä pungeta suoraan yöunille. Näin aamulla maailma näyttää taas vähän valoisammalta ja huomenna olen päättänyt osallistua pikkujouluihin vaikka hampaat irvessä. Treffit saikulla sujui myös hyvin meidän katsellessa Too Fast Too Furious 5- leffaa ja ottaessa päikkäreitä yhdessä tuumin suht kapoisessa sairaalasängyssä. Ainakin hoitsuilla taisi olla hauskaa! :D
Nyt voi sanoa että YKSI enää jäljellä!!!! Toki hoitaja totesi minulle, että vasta ne tammikuun alussa otettavat CT-kuvat varmistaa sen, että hoito on tehonnut niin kuin on suunniteltu. Tylsää, mutta totta. Aion pitää kuitenkin mielen korkealla ja uskoa parhaaseen mahdolliseen tulokseen.
Tuntuu, että meidän postilaatikosta ei enää muita kirjeitä tipukaan kuin HUSin lähettämiä sairaalalaskuja tai Kelan selvityspyyntöjä. Äsken tipahti myös uusi Kela-kortti jossa on merkintä erityiskorvattavista lääkkeistä. Voin kertoa, että tässäkin suhteessa Suomi on hyvä maa. Saan valtavan kalliita lääkkeitä vain 3 euron omavastuulla.
Nyt taas ruokaa nassuun, jotta paino pysyy noususuhdanteessa. Jännitin saikulla kaikkein eniten vaa'alle menoa, mutta sehän näytti käyrän nousevan ylöspäin ja sekös ilahdutti! :)
Ihanaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti