torstai 26. tammikuuta 2012

Pumpumpumpumpumpumpum!!!!

Ja näin on annettu sarjatulitusta Herra Hodgkinille 2 Gy:n verran!

Sädehoito alkoi tänään ja yllätyksekseni se oli vieläkin helpompaa kuin olin kuvitellut. Tissit paljaaksi ja lavitsalle makaamaan. Sitten kivat hoitajat vähän painelee nappuloita viereisessä huoneessa, ja näin on sisälläni vielä hetken elelevä epämiellyttävä herrashenkilö saanut turpaansa. Taas! Helppoa kuin heinän teko.

Sädehoidon antaminen on toki tarkkaa työtä. Pisin aika meneekin minun asettelemiseeni tutkimuspöydälle. Minusta on tehty muotti, jonka päällä makaan jokaisessa sädetyksessä. Se varmistaa, että olen aina samassa asennossa, jotta säteet menevät täsmälleen sinne mihin pitääkin. Samalla katsotaan, että nuo minuun pistetyt kohdistutsmerkinnät ovat oikeassa paikassa laitteeseen nähden. Itse laite on melko massiivinen, mutta lempeän näköinen kaveri.Se ei aiheuta mitään ahdistusta, koska laite on täysin avonainen eikä siinä ainakaan minulla pääse iskemään ahtaanpaikankammo. Vähän se pyörii ympärilläni hoidon aikana, mutta sekin on kuin valssia tanssisi ja olisi hyvä viejä. Helpoin testatuista laitteista ainakin tähän mennessä.

Maanantaisen sädehoidon yhteydessä tapaan lääkärin ja tarkistamme vielä mihin kaikkialle tuota gammasäteilyä nyt osuu. Omiin silmiini näytti siltä, että alueella saattaisi olla ainakin osa vasemmasta rinnastani. Toivottavasti näin ei ole, mutta jos on niin sitten on. Mitäänhän sille ei mahda, kun haluaa parantua.

Huomenna suuntaan siis taas sairaalalle pistämään Hodgkinin alttiiksi uudelle 2 Gy:n annokselle. Hassua, mutta tätä hoitoa on jopa ihan mukava mennä ottamaan. Tuttu paikka ja kivuton hoito niin mikäs siinä on syöpää piestessä..

Ihanaa viikonlopun odotusta ja aurinkoisia ajatuksia kaikille!

Ps.
Tukasta vielä.. Eräs ystäväni palautti minut maan pinnalle tämän tukkakriisin kanssa. Olen ilmeisesti hieman turhamainen, koska hänen mielestään tukkani on edelleen aivan normaali. Ei ihan niin paksu kuin terveenä ollessa, mutta ihan perustukka. Sen kanssa nyt siis opettelen elämään. Sehän se varmasti suurin ongelma tässä kaikessa onkin!

           

3 kommenttia:

  1. Heippa!
    Se on totta että tuo sädetys on helpoin osuus tässä taudissa :) Ja se on totta että ainakin Oyksissä on niin ihania hoitajia että sinne ei ole koskaan ollut hankala tai inhottava mennä.:)
    Ja minulla ainakin on siinä suhteessa ollut niin hyvä tuuri, että sivuoireita ei ole tullut koskaan vaikka kahdesti jo olen rulianssin läpi käynyt. :)
    Tsemppiä hoitoon :D

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Kyllä se sädehoito on helpoin osuus tässä taudin kuvassa:) Minulle vain tuli rintakipuja ja jouduin olemaan silloin viikon sairaalassa. Ei olisi ollu enää ku 2 kertaa jäljellä. Mutta kävin ne sitten sairaalasta käsin. Mut kaikki on yksilöllistä. Joillekin ei tosiaan tule mitään oireita. Toivotaan näin sinullekkin. Höpäkkä OYS on aivan mahtavat lääkärit ja hoitajat ei ole moittimista :)

    VastaaPoista
  3. Sädehoidot olivat kyllä helpoin osuus. Ja nyt kun aurinko paistaa, ja lääkärin mukaan olen terve, on helppo hymyillä :) Ihanaa kevään odotusta!

    VastaaPoista