Aurinko paistaa risukasaankin!

Tänään oli se pelolla odotettu lääkärin vastaanotto. Tärisin jännityksestä ja tuntui että aamupala nousee ylös ennen lääkärin huoneeseen astumista. Rouva Omahoitaja taisi tämän nassustani nähdäkin ja kysyi heti ensimmäisenä kuinka voin. Totesin nopeasti ja ykskantaan vain että jännittää, koska halusin päästä asiaan. Heti tämän jälkeen lääkäri totesikin, että hyviä uutisia olisi tarjolla. Jos vain olisin kehdannut, olisin hyppinyt riemusta kattoon!!!! Istuimme varmasti n. tunnin lääkärin kanssa sairaudesta jutustellen ja käynnin päätteeksi hän totesi levinneisyysasteeni olevan IIA. En saanut siis riskipisteitä, koska olen oireeton ja kasvainmassaa löytyi vain yhdestä paikasta, välikarsinasta. Edes kaulassa, jossa ensin löydetty patti oli, ei näkynyt TT-kuvissa enää jälkeäkään siitä raivostuttavasta möhkäleestä, joka eräänä surullisenä päivänä sattui sormieni alle. Välikarsinassa kasvainmassa oli n.7cm, joka tarkoittaa sitä, että siitäkään ei noita riskipisteitä kerry. Oi autuutta!!

Tämän lisäksi vakuutusrahat olivat kilahtaneet aamulla tililleni! Olin ottanut puolivahingossa 19-vuotiaana vakuutuksen vakavan sairauden varalle ja sain nyt mukavan kertakorvaussumman, kun tämä tauti minulla todettiin. On taas yksi huoli vähemmän kun ei tarvitse murehtia hoitomaksuja ja vuokraa! Minäkin kuuluin siihen joukkoon joka ajatteli vakuutusta ottaessa että eihän minulle mitään satu, mutta tässä sitä ollaan. Ja nyt tuo neljän vuoden ajan kuukausittain maksettu 3,30 euroa tuntuu melko naurettavalta summalta!

Kaiken tämän hyvän lisäksi sain viettää ihanan pitkän viikonlopun kauniissa Amsterdamissa upeiden ystävieni kanssa. Unohdin sairauden aika-ajoin kokonaan ja se teki hyvää. Nauroin niin että vatsalihakset ovat edelleen hellänä ja sain hyvän paketin voimia ennen hoitojen aloitusta. Kiitos siis rakkaille ystäville, jotka pitävät minua järjissäni. Viikonloppu oli korvaamaton.

 

Pidän kuitenkin mielessä, että kyseessä on vakava sairaus ja sytostaatit, jotka alkavat torstaina, voivat viedä kehon lisäksi myös mielen matalaksi. Taistelutahdolle on siis varmasti vielä tarvetta, mutta tänään iloitsen näistä hyvistä uutisista ja nautin hiuksistani vielä muutaman viikon ajan.