Tänään olin ensimmäisen kerran tietokonetomografiassa. Ihanaa kun oli äiti mukana, niin ei tarvinnut yksin jännitellä tutkimusta. Onnekseni laite ei ollut kuitenkaan se suljettu putki mitä pelkäsin, vaan vain sellainen rinkeli jonka läpi minua höylättiin. Anteeksi kielikuva! Oli pakko keksiä itselle jotakin hihittelyn aihetta kun siinä liikuvalla sängyllä tippaletku kädessä makailin.
Sain ennen tutkimusta juotavakseni varjoainetta ja vielä tutkimukseni aikana sitä laitettiin kyynärtaipeesta vereeni. Aine oli metkaa, koska se aiheutti tunteen allensa pissimisestä. Onneksi olin tästä tietoinen jo ennakkoon enkä tosissani luullut missään vaiheessa että olisin laskenut alleni, mutta sen sijaan fiilistelin sitä tunnetta ja muistelin miltä housuihin pissiminen tuntui lapsena. :D
Ihana ja rakas avopuolisoni on alkanut kutsua minua hellästi nimellä reikätyyny. On nimittäin viime päivinä tullut nähtyä kaikennäköisiä neuloja ja poria joita on tökitty eri ruuminosiini, joten tämä oli hänen mielestään kovin osuva nimitys. Kiitos huumorista! <3
Illalla näin aina niin ihania työkavereita, joiden seurassa sielu lepää vaikka on syöpä. Kuinka moni voi sanoa näin? On aikamoinen onni, että samaan työpaikkaan on sattunut niin samanhenkisiä ihmsiä ja tämän takia puhuimmekin että sana työkaveri ei kuvaa näiden ihmisten todellista merkitystä. Mahtavaa oli myös huomata se, että ympärilläni on entistäkin enemmän ihmisiä jotka eivät kavahda sairauttani ja näkevät minussa edelleen sen saman Sanjan kuin ennen sairastumista. Koska sitähän minä olen. Valitettavasti jouduin kuitenkin toteamaan, että olen kadottanut itseni tämän sairauden alle. Toisaalta se oli hyvä huomio, koska se toi ymmärryksen siitä, että jossain vaiheessa täytyy uskaltaa päästää irti tästä alkushokista ja mennä eteenpäin.
Tämä seuraava kappale kuvaa melko hyvin sanoiltaan tämän hetkisiä tunnelmiani:
http://www.youtube.com/watch?v=N5IHkBsuMdo&ob=av2n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti