torstai 10. marraskuuta 2011

Katkeruutta, päätöksiä ja tukea

Myönnettäköön, olen kokenut katkeruutta tuntemattomia terveitä ihmisiä kohtaan. Olen lukenut paljon syöpäoppaita, joissa puhutaan myös syövän ennaltaehkäisystä. Nuo listat tekevät minut entistä katkerammaksi. Niiden mukaan olen noudattanut lähes täydellisesti tätä syövän ennaltaehkäisevää itsehoitoa ja katsokaas vain kuinka kävi. Toki, olen minäkin roskaruokaa syönyt ja tupakkaakin olen joskus kokeillut, mutta päivittäiset elämäntapani ovat olleet aina terveelliset. Lapsesta asti. Silloin siitä piti huolen äiti uskomattomalla tavalla. Kiitos siitä! <3 Ja tiedän, etten olisi voinut tehdä mitään estääkseni sairastumistani, mutta siitä huolimatta tämä elämä vaan tuntuu välillä hitusen epäreilulta. Onneksi tämä päivä toi muutoksen...

Jostain syystä tämä päivä helpotti oloani. Löysin vihdoin sen taistelutahdon itsestäni ja uskon parantumiseen jota olen odottanut diagnoosipäivästä asti. Olen saanut sähköpostiini uskomattomia viestejä täysin tuntemattomilta ihmisiltä, jotka tuntuvat vilpittömästi toivovan jaksamista minulle tänä ankeana aikana. Heillä tuntuu olevan myös vakaa usko parantumiseeni. Miksei siis minullakin.

Kävin myös Keski-Uudenmaan syöpäyhdistyksen vertaistukiryhmässä tänään illalla. Kokoontujien keski-ikä oli n. 70 vuotta ja mietin, että onkohan tämä minun paikkani. Sain kuitenkin osakseni valtavaa kiinnostusta ja tsemppauksia tautini kanssa. Mikä mieletön voima vanhemmissa ihmisissä onkaan! Myös he uskoivat parantumiseeni. Vanhempia ihmisiä on jostain syystä helpompi uskoa. Heillä ei ole myöskään sellaista tunnesidettä minuun, että heidän olisi "pakko" uskoa parantumiseeni. Ja onhan se mahtavaa nähdä sellaista elämäniloa niinkin paljon minua vanhemmissa ihmisissä, joilta osalta puuttui rinta, toisilta vatsalaukku jne.

Tämän päivän yhteenveto on siis se, että oli Herra Hodgkin kuinka kiltti tahansa, en anna hänen viettää aikaa kehossani yhtään enempää kuin on pakko! Niin kuin on sanottu, olen nuori ja vahva ja tänään päätin voittaa tämän sairauden. Piste. Tämän ajatuksen kruunasi ystäväni, lähettämällä minulle tämän alla olevan kappaleen. Kun tulee niitä huonoja päiviä, tiedän että selviän niistäkin juurikin tällaisten ihmisten takia.
Kiitos <3
http://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM

Ja huomenna lähtee lentoni Amsterdamiin. Aion jättää kaikki syöpäoppaat ja Herra Hodgkinin tänne Suomeen. Jos tulee itku ystävien kainalossa ei se haitanne, mutta tämä viikonloppu on minua varten.

2 kommenttia:

  1. En tiedä tunnenko ketään, joka olis yhtä päämäärätietoinen ja lujatahtoinen kuin sä. Oot niin käsittämättömän vahva, että selviät mistä vaan. <3

    Hyvää matkaa Damiin, nauti yhdestä maailman kauneimmista kaupungeista. Oot mielessä!

    VastaaPoista
  2. Hei Sanja!
    Kurja, että olet saanut moisen matkakumppanin. Toivottavasti vain hetkeksi aikaa. Ymmärrän katkeruuden tunteesi ja muutkin negaatiot, joita välillä vastaan tulee. Vaan sinä tunnut olevan varustettu niin loistavalla huumorintajulla ja taistelutahdolla, että varmasti kaikki menee hyvin ja selviät todella mistä vaan.
    Älä suostu niitä prosentteja tuijottelemaan. Itse sairastan leukemiaa ja minulle sanottiin v. 2007, että se on 50/50. Päässäni syttyi lamppu: niinhän se aina on yksilötasolla oli kyse sitten mistä tahansa.Noilla prosenteilla on vain tilastollinen merkitys. Tuo ajatus lohdutti ja rauhoitti minua valtavasti; toivottavasti se auttaisi sinuakin.
    Ihailen suuresti sitä, että näin lyhyessä ajassa olet saanut pääsi noin järjestykseen, ja voimasi kerättyä tulevaa taistelua varten.
    Keskity nyt vaan itseesi, ole itsekäs ilman syyllisyyttä äläkä masennu, jos välillä tulee päiviä, jolloin mikään ei tunnu olevan hyvin. Sinulla on myös lupa olla heikko ja itkeä silloin,kun itkettää.
    Voimia taipaleelle, olet ajatuksissani. Lämmöllä

    Tuula
    P.S. Anteeksi, jos tuli liikaa "neuvoja". Wish You luck!

    VastaaPoista