Suurinta hämmennystä itsessäni aiheuttaa se, etten tunne olevani sairas. En myöskään peiliin katsoessa näytä millään lailla erilaiselta kuin ennen. Lukuun ottamatta sitä pientä arpea, joka leikkauksesta tuli kun se paskamainen patti leikattiin soliskuopastani koepalaksi. Onneksi ystäväni totesi siihen, että se tekee minusta vain elämää ja kokemuksia nähneen ihmisen näköisen. Ja sellaisia hän kuulemma arvostaa.
Mielestäni hämmentävää on myös se, kuinka rauhallisesti jatkan elämääni. Valmistaudun hoitoihin ja yritän järjestellä käytännön asiat kuntoon, jotta voin hyvillä mielin kaatua sängyn pohjalle, jos ja kun sytostaatit minut sinne vievät. Tähän opettajani totesi hymy huulillaan: ”Hyvin tuottajamainen piirre”. No, nyt saa tuottajaopinnotkin jäädä hetkeksi taka-alalle kun valmistaudun tähän elämäni suurimpaan haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti