Joulu tulee vaikka tukka lähtisi!

Joulumieli valtasi tänään aivan yllättäen myös allekirjoittaneen syöpäläisen. Aloin huomaamattani kaupassa kierrellessä hyräillä Tulkoon joulu-kappaletta ja lopun voittekin arvata. Rahaa paloi ja sitä rataa..

Vakavasti ottaen joulu on tänä vuonna varmasti erilainen kuin aiempina vuosina. Surin ensin sitä, että joulu menee "pilalle" herra Hodgkinin takia, mutta tänään oivalsin ettei sen toki niin tarvitse mennä. Joulu on tunnetusti toivon aikaa ja sitä tarvitsen tänä vuonna normaalia suuremman pukin kontillisen. Toivotaan, että olen pukin mielestä ollut kiltti.

Olen aina ollut niin kutsuttu "jouluihminen" vaikka en tuosta sanasta pidäkään. Rakastan sitä, että jouluna koko maa rauhoittuu ja viettää aikaa läheistensä kanssa. Läheiset ovatkin tämän joulun ehdoton ykköslahjatoive. Poikaystäväni sai jouluviikon vapaaksi, joten pääsemme pitkästä aikaa viettämään joulua ja sen alusaikaa rauhassa yhdessä omaa jouluamme luoden. Kaikella näyttää olevan tarkoituksensa. Tämän lisäksi tahdon viettää joulua perheidemme seurassa. Kaiken tämän hoitorumban keskellä joulun rauha tuleekin meidän perheeseemme kuin tilauksesta.

Kuten otsikossakin sanotaan: Joulu tulee vaikka tukka lähtisi! Eilen taisi jäädä ensimmäiset haivenet käsiin suihkun jälkeen ja itku ja epätoivohan siinä iski. Järjellä ajateltuna terveys on tukkaa paljon tärkeämpi ja jos saan terveyteni takaisin, olen valmis elämään ilman tukkaa vaikka loputtomiin, mutta oli tuo hetki silti melko merkittävä. Sairaus alkaa näkyä. Hetken itkeskeltyäni avopuolisoni totesi: "Mää rakastan sua vaikka sulla ei ois päätä!" Eihän sitä enää tämän jälkeen voinut kuin nauraa hervottomasti. Olisikohan minua helpompi rakastaa ilman päätä? No, oli niin tai näin joidenkin arvoa ei voi mitata missään maailman valuutassa. <3

Joulun odotus on siis tuonut minun arkeeni ja mieleeni rauhaa ja toivoa. Toivottavasti joulu tekee samat temput myös teille.